20. marraskuuta 2017

title=

Kasvinviljelyn uusi aika

23.1.2014 |Teksti: Jari Pentinmäki

Käytettävissä oleva peltoala ei juurikaan kasva. Voidaksemme vastata lisääntyvään ruokatarpeeseen, vaihtoehdoksi jää tuottavuuden parantaminen.

Päättynyt satovuosi edesauttaa hetkellisesti  vastaamaan kasvavaan ruuan kysyntään, jota ohjaa erityisesti Afrikan, Intian ja Kiinan väestönkasvu. Vuoteen 2050 mennessä tulisi ruokaa tuottaa jopa 70 prosenttia enemmän kuin tänä päivänä. Seuraavan 10 vuoden aikana väestönkasvu yksistään Aasiassa on Euroopan unionin koko väestön suuruinen, 500 miljoonaa ihmistä. Toisin kuin länsimaissa, väestön vaurastuminen tarkoittaa ruuan suurempaa kulutusta ja ruokavalioon tulee mukaan enemmän eläinperäisiä tuotteita. Vaurastuva keskiluokka muuttaa ruokavaliotaan, koska he haluavat syödä monipuolisemmin. Merkittäväksi tämän tekee se, että yksistään Aasiassa tämän väestönluokan koko on 1,7 miljardia ihmistä. Lihan ja maidon tuottamiseen tarvitaan 3-5 kertaan enemmän viljaa sen sijaan, että ruokavaliossa olisi pelkästään viljaa.

Käytettävissä oleva peltoala ei juurikaan kasva. Voidaksemme vastata lisääntyvään ruokatarpeeseen, vaihtoehdoksi jää tuottavuuden parantaminen. Miten tämä onnistuu? Maailmassa on vielä alueita, joilla nykyisestä satopotentiaalista käytetään vain osa. Esimerkiksi Afrikassa ja Venäjällä tuottavuutta voidaan parantaa ottamalla käyttöön olemassa olevia ratkaisuja: lannoitusta, satoisia lajikkeita sekä kasvinsuojelutoimenpiteitä. Myös länsimaissa on kyettävä tuottamaan yhä enemmän ruokaa  käyttämällä aiempaa vähemmän luonnon niukkoja resursseja.

Mikä on tilanteemme Suomessa? Näkyykö maataloutemme tärkeä rooli ruokaturvan rakentajana tuottavuuden kehittymisenä? Ei näy. Suomessa kasvinviljelyä ohjataan lähinnä vahvan ympäristölainsäädännön kautta. Tulokulma on kovin yksipuolinen, koska se jättää maatalouden perustehtävän sadon tuottajana ja viljelijän tulon­lähteenä aivan liian vähälle huomiolle. Miksi parhaan potentiaalin omaaville peltolohkoille sovelletaan samoja toimenpidevaatimuksia kuin herkimmin ravinnehuuhtoumia aiheuttaville lohkoille? Tämä on pysäyttänyt tuottavuuden kehittymisen. Suomalainen viljelijä ei pääse hyödyntämään modernien lajikkeiden satopotentiaalia, koska ravinteiden käyttöä rajoittamalla rajoitetaan samalla kasvien käytössä olevaa energiaa.

Kasvinviljelyn tuottavuutta voidaan parantaa innovaatioiden avulla. Tuotannon tehokkuutta voidaan lisätä kestävästi, jos apuna on nykyaikainen teknologia. Esimerkkeinä tästä on Yara N-Sensor, jonka avulla typpilannoitusta voidaan kohdentaa sinne missä kasvu­potentiaalia on jäljellä ja jättää pois niiltä alueilta, jossa typpeä on jo riittävästi kasvuston käytössä. Huuhtoumaherkkien alueiden tunnistaminen nykyisen karttateknologian avulla ei myöskään ole ylivoimaisen vaikeaa. Kipsin levittäminen näille lohkoille pidättämään maapartikkeleita ja niiden mukana fosforin huuhtoumia on osoitus innovaatiosta, josta hyötyy sekä viljelijä että ympäristö. Viljelijä voi tämän toimenpiteen avulla pitää peltolohkonsa viljelyssä ilman, että menettää kasville tärkeää fosforia huuhtoumien mukana.

Kasvinviljelyn uusi aika tarkoittaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä ponnisteluja tuottavuuden parantamiseksi peltokasvien tuotannossa. Yksityisen sektorin vahvuutena on tuottaa innovaatiota, joilla peltohehtaarilta tuotettua satoa voidaan kasvattaa samalla, kun huolehditaan resurssien tehokkaasta käytöstä ja ympäristöstä. Julkisen sektorin mahdollisuutena on edesauttaa ratkaisujen käyttöönottoa esimerkiksi yhteisten tutkimusohjelmien kautta.

 

Jari Pentinmäki
markkinointijohtaja
Yara Oy

 

Kirjoitus perustuu Yaran lokakuussa järjestämän seminaarin antiin. Seminaarin materiaalit ovat nähtävissä osoitteessa www.feedingthefuture.fi


 

Jaa

Uusimmat videot

Palveluksessa