19. syyskuuta 2017

rehu

Josilacilla tulosta vuodesta toiseen

6.4.2017 |Teksti: Leena Pakarinen |Kuvat: Leena Pakarinen

Lapinlahtelainen maidontuottaja Risto Pellikka on monta vuotta ollut kärkikolmikossa Josilacin valtakunnallisessa säilörehukilpailussa. Viime kesän rehu sijoittui kolmanneksi.

Menestyksen takana on suunnitelmallisuus nurmenviljelyssä. Vaikka vuodet vaihtelevat, Risto Pellikka on pystynyt hallitsemaan säähaasteita korjuun ajoituksella.

– Paalausmenetelmällä pystyy jaksottamaan sadonkorjuuta vaikka hehtaariin kerrallaan, jos sade uhkaa. Toinen pelivara tulee siemenseoksista. Ensimmäisille pelloille aikaisia lajikkeita, viimeisille puna-apilalisäys, selittää Pellikka nurmitaktiikkaansa, jolla hän ehtii saada koko rehualan talteen oikealla kasvuasteella toisen maidontuottajan kanssa paalaten.

Ensi kesänä rehunkorjuu alkaa lohkoista, jossa on ruokonataa ja timoteina nopeaa Grindstadia. Seuraavaksi niitetään normaaliaikainen timotei-nurminatanurmi ja viimeisillä lohkoilla on valmiissa nurmiseoksessa myöhäisen timotein lisänä pari–kolme kiloa puna-apilaa.

Valtaosa tilan peltoalasta on talouskeskuksen yhteydessä, mutta noin viiden hehtaarin ostolohkolle on kaksi kilometriä ja samankokoiselle vuokrapellolle yhdeksän kilometriä.

– Apila on kaukaisimmilla lohkoilla ja nurmiseokset tässä lähellä. Jos tulee märkä syksy, lehmät voivat laiduntaa nurmen, Pellikka kertoo.

Joskus hänellä on ollut kokeilussa seos, jossa on Grindstadia, ruokonataa ja apilaa. Ensimmäinen sato jää vaatimattomaksi, mutta toisessa tavaraa löytyy, ja korjuun voi aloittaa aikaisin.

Risto Pellikka on ollut 11 vuotta isäntänä kotitilallaan Lapinlahden Varpaisjärvellä. Hän on vuodesta toiseen korjannut laadukasta ja lypsättävää säilörehua Josilac-liuoksella. Laatua on myös maidossa, siitä kertoo toissa vuonna saatu Walter Ehrströmin kultamitali.

Rikaton rehu maittaa

Peltojen kunto ja ojituksen toimivuus ovat tärkeä osa Pellikan tilan rehun laatua, samoin lannoitus ja rikka­kasvien torjunta. Nurmikierto on tyypillisesti neljä vuotta.

Kolmannen vuoden keväänä nurmet siistitään Staranella loppuvuosiksi.

– Rehun koostumukseen vaikuttaa varmasti se, jos siinä on keltaista kasvia mukana, leinikkiä ja voikukkaa, Risto Pellikka painottaa.

Tilan maat ovat joenrantapeltoja, jota perua ovat lohkojen hyvät pH-tasot. Vastapäisellä raiviollakin ensimmäisen maanäytteen pH oli 5,6. Maalaji on kantavaa ja salaojitus toimii.

– Ei varmaan sataa metriä tullut uraa peltoihin edes sadekesinä 2011–12. Näillä mailla on enemmän ongelmana poutivuus kuin sade, isäntä miettii.

Perusannos Josilac-liuosta on kahdesta kolmeen litraa paaliin, mutta Risto Pellikka säätelee annostusta olosuhteiden mukaan. Kosteammille karhoille hän laimentaa seosta ja ajaa niin, että paaliin tulee kuusi litraa säilöntäaineseosta, mutta bakteereja rehutonnia kohti tulee saman verran kuin ohjeen mukaisella laimennoksella.

– Vielä 18 kuiva-aineprosentinkin rehu on säilynyt Josilacilla, samoin 40–50 prosentin. Jotkut sanovat, ettei kuiviin paaleihin tarvitse säilöntäainetta, mutta se kyllä estää homehtumista, sanoo Pellikka.

Pellikan lehmät ovat siistejä ja kesyjä. Huomen on poikinut viisi kertaa ja sen tuotos on 10 513 kg EKM. Sen jälkeläisiä on muun muassa Jade, jonka vasikat kiinnostavat jalostusta.

Määrää ja valkuaista vuonna 2016

Rehun määrä on joskus aikaisempina vuosina jäänyt alakanttiin ja vuonna 2015 oli ongelmaa valkuaisen kanssa. Viime kesänä jo kahdesta ensimmäisestä sadosta kertyi talven rehutarve ja lehmillä oli laidunnettavaa pitkän hyvän syksyn ajaksi.

– Ja valkuaista oli niin, että väkirehun pystyi vaihtamaan halvempaan, Risto hymyilee.

Väkirehuprosentti on noin 44 ja maksimiannos väkirehua päivässä on 13 kiloa.

– Korkein päivätuotos tällä hetkellä karjassa olevalla on 55 kiloa. Päivätuotoksissa ei enää haeta huippuja, vaan tavoitteena on pitkä tasainen herumakausi. Sillä pyrimme saamaan lisää elinvuosia lehmille, koska keskipoikimakerta on painunut alle kolmen, sanoo Risto Pellikka. 

Karjan keskituotos on viime vuosina noussut niin reippaasti, että tilatankkia täytyi suurentaa. 2600 litran tankki tuli maitohuoneeseen elokuussa.

Viime joulukuun virusripuli harmittaa, koska se katkaisi hetkellisesti hyvän tuloskehityksen ja sai kiimakierrot täysin sekaisin. Jalostustavoitetta voi kuitenkin jo siirtää pitoisuuksien nostamiseen. Toki lypsettävyys ja luonne pysyvät korkealla jatkossakin.

Pellikan karjan jalostustaso on kiinnostanut Fabaa jo useamman testauksen verran. Tätä kirjoitettaessa oli genominäyte lähdössä viikon ikäisestä sonnipojasta, ja jos Oksa-vasikan genomit ovat kohdillaan, se ostetaan huuhteluun.

Faba jo ostikin yhden sonnivasikan, mutta se ei päässyt keinosiemennyskäyttöön.

– Varpun suku on ollut hyvä. Siitä on minulla paljon jälkeläisiä, kertoo Risto Pellikka.

Risto Pellikka tuntee hyvin lehmänsä ja niiden suvut. Nämäkin hiehot ovat genomitestattuja.

Tilatiedot

  • Peltoa vajaa 40 ha, sisältää viisi hehtaaria vuokra-alaa ja 14 hehtaaria raiviota.
  • Lehmiä 36, nuorkarjaa noin 20.
  • Keskituotos 10 068 kg EKM.
  • Poikimaväli 396 vrk (koko maassa 418).
  • Siemennyksiä/poikiminen 1,7 (koko maa 1,84).

Josilacin käyttö on helppoa

  • 1–2 pussia Josilacia sekoitetaan 200 litran vesitynnyriin, kun annostelu on 4 litraa tonnille.
  • Tynnyrillinen Josilac-vesiliuosta riittää noin 50 tonnille rehua.
  • Josilac classicin käyttösuositus on kaksi pussia 200 litran astiaan.
  • Josilac grassin, fermin ja combin käyttömääräksi suositellaan yhtä pussia sekoitettuna 200 litran vesiastiaan.

Erinomaisia riippumattomia koetuloksia

Biologisen säilönnän etuja ovat turvallisuus, edullisuus ja koneystävällisyys. Josilacin etuja ovat lisäksi helppo annostelu, tehokas energiaa säästävä maitohappokäyminen sekä erinomaiset riippumattomat tulokset.

Puhtaan maitohappokäymisen ansiosta rehuhävikkiä muodostuu vähiten. Josilac grass ja classic sisältävät vain maitohappoa tuottavia homofermentatiivisia bakteereita. Homofermentatiivisten maitohappobakteerien käyttö kannattaa siis aina, kun se on mahdollista.

Mikäli jälkilämpeneminen, hiivat ja homeet muodostuvat ongelmaksi, ratkaisu on Josilac ferm, jota voi myös sekoittaa grassin ja classicin joukkoon.

Josilac ferm sisältää heterofermentatiivista etikkahappoa tuottavaa maitohappobakteeria, joten sen käyttö esimerkiksi siilon viimeisille kuormille voi tulla kyseeseen hiivojen, homeiden ja jälkilämpenemisen estämiseksi. Josilac combi on yksinkertaisuudessaan Josilac fermin ja grassin valmis sekoitus. Murskeviljan säilöntään suositellaan etupäässä Josilac combia tai fermiä.

Vastoin monia kilpailijoita, Josilac grass ja classic ovat saaneet riippumattoman viljelijäjärjestö DLG:n 4C (lisäsi maidontuotantoa) -sertifikaatin, joka edellyttää kolmea merkitsevää tutkimustulosta riippumattomilta tutkimuslaitoksilta. Lisäksi Josilaceilla on useita muita DLG:n sertifikaatteja.

Josilac on pärjännyt myös hyvin norjalaisen Tine-meijerin vuoteen 2012 asti avoimissa säilöntätilastoissa sekä entisen MTT:n säilörehukongressin julkaisussa (Seppälä ym. 2012). Riippumattomat tulokset osoittavat, että biologisen säilönnän klassikko on laadultaan erinomainen vaihtoehto rehun säilöntään.

Koska viime kesän rehuissa oli edellisvuotta paremmin valkuaista, täysrehun pystyi vaihtamaan halvempaan. Risto Pellikka levittää säilörehun Avantilla, täysrehun jakaa automaatti.

 

Jaa

Uusimmat videot

Palveluksessa